Muistolauseita ja värssyjä
Sanoja surun hetkelle
Kukkalaitteitten omistusosia
1. Kiitos Äiti (isä) suuresta rakkaudestasi
2. Kiitollisena Äidille (isälle)
3. Kaivaten sinua Äiti (isä)
4. Rakkaudella Äidille (isälle)
5. Äitiä(isää) muistaen
6. Äidin(isän) muistolle
7. Suurella rakkaudella
8. Muistosi säilyy aina
9. Olet aina sydämessäni
1. Kiitos Äiti (isä) suuresta rakkaudestasi
2. Kiitollisena Äidille (isälle)
3. Kaivaten sinua Äiti (isä)
4. Rakkaudella Äidille (isälle)
5. Äitiä(isää) muistaen
6. Äidin(isän) muistolle
7. Suurella rakkaudella
8. Muistosi säilyy aina
9. Olet aina sydämessäni
10. Rakastettu – kaivattu
11. Kiitollisena muistaen
12. Syvästi kaivaten
13. Jälleennäkemisen toivossa
14. Lepää Herrasi huomassa
15. Lepää rauhassa
16. Jumalan rauhaa
17. Rauhaisaa lepoa
18. Hyvälle naapurille
10. Rakastettu – kaivattu
11. Kiitollisena muistaen
12. Syvästi kaivaten
13. Jälleennäkemisen toivossa
14. Lepää Herrasi huomassa
15. Lepää rauhassa
16. Jumalan rauhaa
17. Rauhaisaa lepoa
18. Hyvälle naapurille
Muistolauseita
| 1. Aamunkoitosta iltaruskoon kulkija elämän taivaltaa. Määränpäähän saapuessaan uneen rauhaisaan vaipua saa. | 2. Aikamme on lyhyt, syttyvä sammuva kuin liekki. |
3. Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin… Kari Rydman | 4. Auta meitä Herra, meidän Jumalamme, sillä Sinuun me turvaudumme. |
5. Ei häntä jolta tähdet radan saa, voi ihmisajatukset taivuttaa. Saima Harmaja | 6. Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa, se on ihmisen ihana oikeus taipaleensa tehtyä nukahtaa. |
7. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi. Aila Meriluoto | 8. Ei pelkoa taivaassa, vain rauha ja ikuisuus. |
9. “Elämän ja armon olet sinä minulle suonut.” Job 10:12 | 10. Elämän kirjaan merkitty on kuoleman hetki ja syntymä. Äla pelkaä ihminen, kuolemaa – se yhä jatkuvaan elämään vie. |
| 11. Elo mainen kun iltaan raukes, oli tyyntä ja rauhaista niin. Joku portti vaan hiljaa aukes ja se iäksi suljettiin. | 12. Enää takaisin tahdo en, kaipaa en elämää. Kevyt kulkea on… Miten soi sävel ilmojen huilun, miten soi urut tuulien. |
| 13. Enkelit soittavat kellojaan, sua oottaa luokseen jo Luoja. | 14. Ethän kärsi kuin muut Sulle kukkivat puut Sulle lintuset laulavat Saat kuulla enkelten lauleloita. |
| 15. Hauras hellä ihmissydän uupui mielin väsynein antoi hyvä Päivä tietä kantoi kotiin eksyneen’ | 16. “Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä sillä Hän pitää teistä huolen.” 1. Piet. 5:7 |
| 17. Herra on antanut meille elämän, Hänen kädessään on myös lähtömme hetki. | 18. “Herra otti hänet turvahansa, varjelee häntä kuin silmäteräänsä.” 5. Moos 32:10 |
| 19. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja iankaikkisesti. | 20. Herra, kädelläsi uneen painan pääni, kutsut ystäväni lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään. |
| 21. Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät kullaten muistojen kirkkaimmat päivät. | 22. Hiljaa siirrymme lepoon iäiseen, Luojan suloiseen suojelukseen. |
| 23. Hiljaisuuden äärellä, sä miksi käyt näin varhain. Ain sydämissäin sinusta, säilyy muisto parhain. | 24. Hyvä Paimen rakastaa pientä, pientä karitsaa. Kantaa kunnes laskee sen, helmaan Isän taivaisen. |
| 25. Hyvän ihmisen muisto eniten mieltä se lämmittää, miten aina sen soinnusta sieluun sävel pieni soimaan jää. | 26. Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt. |
| 27. Hän hoivan hellän antaa, tää Paimen turvainen. | 28. Hän, joka antaa surun antaa myös lohdutuksen. |
29. “Hän sinne eeltä lähti mua siellä odottaa on hellä johtotähti lähemmäs Jumalaa.” Otto Manninen | 30. Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie. |
31. “Ihminen on kuin tuulen henkäys hänen päivänsä kuin pakeneva varjo.” Ps. 144:4 | 32. “Ihmiset niin vaiti kulkee, varjot on niin lempeät. Hiljaa uutimia sulkee kädet näkymättömät.” Elina Vaara |
| 33. Ilta on tullut, Luojani, Armias ole suojani. | 34. “Ja Henki ikuinen taa tuonen virran kantaa, päin rauhan suurta rantaa vie pienen ihmisen.” Martti Korpilahti |
| 35. Ja kerran tuskaa vailla hän herää uuteen elämään. | 36. “Ja rauhan maa iankaikkinen kangastaa vastaan'” Aleksis Kivi |
| 37. Jokainen Päivä on yhtä lähellä ikuisuutta | 38. Jokaisessa pois nukkuneessa ystävässä me kadotamme osan itsestämme, usein juuri parhaan osan. |
| 39. Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista’ | 40. Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iänkaikkisesti. |
| 41. Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton. | 42. Jumalan valtakunta on vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä |
| 43. Jäi jälkeesi kaipuu jäi sanaton suru. | 44. Jätti jäljen ihanan, kaaren kauniin, loistavan, lensi syliin Jumalan. |
| 45. Kahtaalle kulkee joka tie, jostain pois ja jotain liki vie. | 46. Kaikella on aikansa, mutta ihminen ei tunne Jumalan asettamia aikoja. |
| 47. Kaikella on päämääränsä ja lopulta kaikki on oleva valoa | 48. Kaiken tänne jätän rikkaan kauniin maan. Nousen taivaan sineen ruskoon punertavaan. |
| 49. Kaikki elon siteet kerran katkeaa, muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää. | 50. “Katso, niinkuin savi savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, sanoo Herra.” Jer. 18:6 |
| 51. Katsoi Herra ajan täyttyneen kutsui luokseen väsyneen. | 52. Kauneinta on hämärtyessä illoin. Kaikki taivaan rakkaus on silloin kerääntynyt valoon tummuvaan… |
| 53. Kauniina nauhana vuosien Päivät helmenä jokainen muistoksi jäivät. Elämän päivien ketju on kallis, helmist’ ei yhdenkään kadota sallis. | 54. Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä Yksin. |
| 55. Kaunis on kuunnella kutsua Luojan, nukkua pois, kun jo uupunut on. | 56. Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen, me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen. |
| 57. Kevyesti kuin Perhonen laskeutuu kukkaan, kevyesti laskeutui Luojan käsi ja pyyhki pois tuskan’ | 58. Kotihin mielin, luokse Isän majan ja Isän sydämen, pois kuumeisesta häärinästä ajan lepohon tyynehen. |
| 59. Kotiin kaukaiseen kaipuuni saa, tähtinen taivas tien viitoittaa. | 60. Kun kerran viimeisen suljen nämä silmäni unista maan, yhä ylemmäs silloinko kuljen, yhä kauemmas nähdäkö saan. |
61. “Kun loppuvat voimani kerran, uni ylleni valahtaa, se luona elämän Herran, iankaikkisen hengen saa'” Helvi Luvonen | 62. Kun pitkän elämän elää saa voi rauhassa nukahtaa. Kun kaikki on valmista, tehty työ on edessä rauhaisa yö. |
| 63. Kun suot mun jättää ajan, maisen majan, luokses kanna, luokses Jeesus tulla anna. | 64. Kätes voimakas turvaksi anna, kun uuvun nosta ja kanna ikirauhaan kerran vie. |
| 65. Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesä sen maan’ | 66. Lepoa ja rauhaa poisnukkuneelle. |
| 67. Levolle laske Luojani, armias ole suojani. | 68. Löysi levon, rauhan ainaisen – Kodista Taivaan sylistä kaikkeuden. |
| 69. Luoja kauan valmisti viljaa vuosi vuodelta verkalleen. Nyt enkelit kypsän lyhteen vei elämän Herralleen’ | 70. Luoja päättä Päivistämme, tietää, tuntee elämämme. Antaa rauhan, levon suo, jokaisen hän kutsuu luo. |
| 71. Luona Herran hyvän, vapaina vaivoista, me saamme rauhan syvän. | 72. “Ma katson kuinka tumma laine liittyy valkeaan. Käyn kerran niitten matkaan unhon virtaan harmajaan ja tuudittaudun tuollepuolen ajan.” Aaro Hellaankoski |
| 73. Maan matkalta käyn kotiin – ilohon iäiseen. | 74. “Me olemme niin kuin uni ja niin kuin ruoho maan joka aamulla Puhkee kukkaan ja ehtoolla leikataan.” Mika Waltari |
| 75. Me siellä ymmärrämme Herramme hyvyyden ja täysin käsitämme tahtonsa syvyyden. Hän kuivaa kyyneleemme. | 76. “Meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.” 2. Kor. 5:1 |
| 77. Meri tyyntyy, varjot pitenee, rauhan ranta lähenee – vene hiljaa satamaan saapuu. | 78. Minä soudan pois maailmasta uneen ja unheeseen ja tuskasta kuolemasta, minä soudan vapauteen. |
| 79. Minne meri ja taivas kantaa minne aalto ja tuuli käy siellä nouseva aurinko hohtaa ja sydämelles lempeän rauhan suo. | 80. “Minun aikani ovat Sinun kädessäsi.” Ps. 31:16 |
| 81. Mitä tummempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumala. | 82. “Mit’elomme on, lyhyt hetki sielumme eloon vetraten, kun ajast’eroaa sen retki, taivasta tapaa siipi sen.” Ptir Lagerkvist |
| 83. Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus Herrani. | 84. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen. |
| 85. Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä | 86. Niin hiljaa enkeli kulkua johti, elon virran valkeita rantoja kohti. |
| 87. Niin lähdit enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten. | 88. Niin lempeänä leviää hiljaisuus, niin säteilevänä taivaan avaruus. |
| 89. Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja, välillä taivaan ja maan. | 90. Niinkuin kukka, niin kuin suvi ruumihini lakastuvi, voitollasi kuolemasta, pelastat mun kauheasta, kuolon vallan voittaja. |
| 91. Niin turvaisaa on, Herra, Sun rauhaas nukahtaa. | 92. Nosta silmäsi, hiljaa syttyvät kaikki kirkkaat tähdet. |
| 93. Nuku hyvin, sydämissämme on asuntosi. | 94. Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää, lepää Jumalan kämmenellä. |
| 95. Nyt nukut ikiunta, rauhallista, tuskatonta. | 96. Näe, oi ihminen, ylitse rajan, aavista autuus vaeltajan. |
| 97. Näin aukeaa portti viimeinen valoon ja lauluun lintujen. | 98. Oi Herra, sä korkeaan kirkkautees, meidän uupunut rakkaamme vie. |
| 99. Oi jos nukkua saisin kerran kevätkukkien kätköhön sulosuojahan Suomen armaan alle miettivän männikön. | 100. Oi riemun rikkautta ylhäällä taivaassa, oi ihmekirkkautta, iloa ikuista. |
101. “Olemme kaikki yhtä kaikki Jumalaa ja välillämme Piste vain pieni. Aika jää!” Omar Khaiiam | 102. Olen hattara pilven ja kukkanen maan olen lintunen sinisiipi. Mua kutsuu kerran enkelten maa, ah heihin mä varmaan liityn. |
103. “Olen polkuni päässä, tuhansista erään ja niitä on täynnä maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa.” Aila Meriluoto | 104. On aika silmät sulkea ja lepoon painaa pää. Herran käsi siunaava, sun otsallesi jää. |
| 105. On ajaton avaruus arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus. | 106. On hiljainen taivaanranta, eikä lintuien laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi. |
| 107. On Jumalan kädessä ihmisen tie Hän matkamme määrää ja perille vie. | 108. On kaikki Jumalaa: Kun haihdut tuuliin, taas mereen tuovat sinut tuulispäät. |
| 109. On kädessä kulku kohtalon. Tahtosi, isä tapahtukoon. | 110. On lähdön hetki saapuva, se kaikki kohtaa kerran. Vaan milloin, millä tavalla, se tiedossa on Herran. |
| 111. On lempeä levonmaa, unen kaarisilta sinne johdattaa’ | 112. On luonain hän kun jätän tämän maan ja Isän kotiin mä muutan ihanaan. |
| 113. On päivä päättynyt, on tullut ilta. Uus’ kotiranta uneen kangastaa. | 114. “On poissa kerran katoavainen maja ja poissa ajan tummuus, ajan raja ja tomun tahrat, painot raskaan maan.” Mirjami Lähteenkorva |
| 115. On pursi irronnut maan laiturista, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa. | 116. On rauha taivaassa ikuinen. olo Luojan luona turvallinen. |
| 117. On siellä ikuinen kesän maa sydän uupunut levätä saa. | 118. On taivaan riemu rikkaampi, tuhansin kerroin kirkkaampi kuin aavistaakaan voimme. |
| 119. Onnellinen hän joka päänsä taitaa painaa iankaikkisen Isän syliin | 120. “Pitkä on päivien retki illan himmeyteen. Yksi on autuas hetki kivusta uupuneen; nukkua siintoon illan.” Saima Harmaja |
| 121. Pois juoksee aika joutuisaan, me väistymme kuin varjo vaan. Mutt’, alla kaikkein vaiheitten on armos iankaikkinen. | 122. Pois on tomu, öiset harsot. Nyt vast’ taivas aukeaa, valoon sielu vaeltaa. |
| 123. Pois päivä meiltä kulki, yö tummaan helmaan sulki. Vaan valo kirkas, toinen, tuo armon aurinkoinen valaisee yönkin loistollaan. | 124. Poissa on tuska, ohi on arki ja työ, Purjehdus on päättynyt. Vain lempeät mainingit rantaan lyö – Isän kotiin matkaaja palaa. |
| 125. Meri huokaa rantakiviin. Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon. On muuton aika. | 126. Päämme nyt painuu ja sydän on hiljaa, me nöyrrymme eessä Luojan. |
| 127. Päättyi pitkä kaari elon, väsynyt on saanut levon. Nuku unta rauhaisaa. | 128. Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset siunaa Herra. |
| 129. Rakas Ystävä ei koskaan kuole Hän elää ajatuksissamme sydämissämme, muistoissamme | 130. Salattu on meiltä maisen matkan pää Vastausta vaille kysymykset jää |
131. “Samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.” 2. Kor. 1:7 | 132. Siellä on polut tasaiset astua. Siellä ei silmät voi kyyneliin kastua. Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot. Siellä on pehmeät nukkua kehdot. |
133. Silmät alasluotuna, ripsillä kyyneleet – suru ikimuistoinen etten mistään löydä lohdutuksen sanaa. Lassi Nummi | 134. Sinessä lintu liitä – pilviä tuuli tuo kera kaipausten – kiitosten siivin siirrymme Jumalan luo. |
| 135. Sinua, Herra, kiitän elämästä päivistä menneistä ja myöskin tästä On kädessä kulku kohtalon. Tahtosi, Isä, tapahtukoon. | 136. “Sinun käteesi minä uskon henkeni. Sinä Herra, lunastat minut, Sinä uskollinen Jumala.” Ps.31:6 |
137. “Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.” 5. Moos. 33:27 | 138. Soi hiljaa surun kannel. Niin pieni edessä Luojan, on täällä ihminen. |
| 139. Soi holvistossa sävel hiljainen, on matka päättynyt, on aika jä hyvä sten. | 140. Soi temppelin kellot hiljaa. Elon Herra on niittänyt viljaa, surun tuonut on tullessaan. |
| 141. Sun suojassas, Jumala, mä olen aina turvassa. Yöllä sekä päivällä sä olet aina lähellä | 142. Suojaavat siipes, Jeesus, mun päälleni levitä |
| 143. Suru on se miten me muistamme ilon. Tummien puitten välistä pilkottaa auringon valaiseman merenselän kimaltavat kyyneleet. | 144. Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet. |
| 145. Sydän uupunut levon sai, valkeni ikuinen sunnuntai. | 146. “Säveltä hiliaisuuden sanat ei häiritä saa. Kirkkaus ikuisuuden ihmistä koskettaa.” Hilja Aaltonen |
| 147. Taa tähtein täältä on matkan määränpää. Sylissä ikuisuuden, kaikk’ mainen häviää. | 148. Takana elämän tuulet, eessä rauha – iäisyys. |
149. “Tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan luo, joka sen on antanutkin.” Saarn. 12:7 | 150. Täällä Pohjan tähden alla on nyt kotomaamme, mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme. |
| 151. Tämä varjojen maa, jää kauas taa, vihdoin väsynyt sydän levon saa.. | 152. Täyttyi määrä päivien, joutui Päivä iltaan. Kääntyi katse taivaan kaarisiltaan. |
| 153. Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan astui aurinkolaivaan suureen valkeaan. | 154. Vaan ylitse kaikkien kyynelten tuhat muistoa meitä lohduttaa. Ne tallessa päivien menneiden – tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa. |
| 155. Vain heille on annettu levonmaa, kuin kehto se heitä keinuttaa, ikisuvista talviin, keväisiin ne haihtuvat vuosien kiertoksiin. | 156. Vierelläsi kulkemaan sai hän oppaan parhaan, Herra kantaa hellin käsin hänet taivaan tarhaan. |
157. “Viheriäisille niityille Hän vie minut lepäämään.” Ps. 23:2 | 158. Voin aavistella rannan tuolla puolen, miss’soluu venhe onnen valkamaan. |
159. “Yks’vaan on taivas, yks’Jumala vaan, on jokaisella se sielussaan ja taivas on rauha täytetyn työn..” Eino Leino | 160. Ylitse elämän ohi kuoleman rajan, Jumala vienyt on vaeltajan. |
| 161. Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet; ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet. |